Asiaa artikulaatiosta

Yle Areenassa on kuunneltavissa lähetys äännevirheistä. Huumorilla maustettua keskustelua siitä, onko niistä virheellisistä R:istä tai S:istä loppujen lopuksi jotain haittaa. Suosittelen kuuntelemaan.


R- ja s-vika - vika vai ominaisuus?


Kuunnelmassa nostetaan esille mm. se, että sillä on merkitystä, mitä ja miten harjoitellaan. Eri äänteitä varten on todella erilaisia harjoitteita, jotta harjoittelu tuottaisi tulosta. Aiemmissa kirjoituksissani on puhuttu suujumpasta eli suun motoriikan harjoittamisesta. Suujumppa onkin täysin eri asia kuin äänteiden harjoittelu tai peräti äännevirheiden korjaaminen. Suujumpalla on kuitenkin mahdollista kehittää ja vahvistaa lasten tietoisuutta omasta suun ja kasvojen alueestaan sekä jopa parantaa motorisia perusvalmiuksia, jotka ovat selkeän suomenkielen artikulaation taustalla.


Mutta. Onko sillä sitten niin kauhean paljon väliä, miten sen L:n, S:n tai R:n tuottaa? Viime kädessä ei varmastikaan ole. Enemmän on väliä sillä, miten lapsi, tai aikuinen, oman tapansa puhua kokee. Mikäli äännevirheet häiritsevät itseä tai niistä on sosiaalista haittaa, toki äänteet on suositeltavaa harjoitella kuntoon. Vahvalla itsetunnolla varustetulle koululaiselle tuskin on suurta haittaa siitä, että hänen "ärränsä" on tyylikäs "ranskalainen" R.


Aina tulisi kuitenkin muistaa, että äännevirheiden taustalla voi joskus olla myös rakenteelliset tai muut syyt. Tämä tausta olisi hyvä tarkistaa, riippumatta siitä "haittaavatko äännevirheet itseä". Esimerkiksi kireällä kielijänteellä voi olla myös muita paljon suurempia vaikutuksia kuin pari äännevirhettä. Kireä kielijänne voi vaikuttaa esim. syömisen turvallisuuteen, purennan kehittymiseen, nukkumiseen.


Joten annetaan ässien suhista ja ärrien päristä ihan miten vain, kunhan pidetään mielessä myös muut seikat 😊


Tänään ja huomenna yhteisöllinen puheterapeutti ohjaa puheterapialasten vanhempia suun motoriikan harjoittamiseen.

Päivän innostuminen: Hakalan päiväkodin Leikkipäivä

Yksi niistä päiväkodeista, joissa olen toiminut koko tämän yhteisöllisen puheterapeutin toimen olemassaolon ajan, on Hakalan päiväkoti. Tässä eräänä päivänä päiväkodissa käydessäni huomasin seinällä yhden upean jutun.

Tässä on kuvitettu suunnitelma päiväkodin leikkipäivää varten. Hakalan päiväkodissa on jo muutaman vuoden ajan järjestetty kaikkien päiväkodin lasten ja aikuisten yhteisiä leikkipäiviä. Päivää suunnitellaan hartaasti, ja itse tapahtumapäivänä talo on täynnä tohinaa ja tunnelmaa. Päivän aikana jokaisen ryhmän kotitiloihin on järjestetty eri teemoilla leikkipiste, jossa on tarjolla erilaisia rooleja ja toimintaa kyseiseen teemaan sopien. Itse olen käynyt ainakin syömässä ravintolassa (tilasin tarjoilijalta suolaisen keksin ja mehua), työskentelemässä autokorjaamossa (maalasin pahvilaatikkoauton renkaita), tekemässä kasvomaalauksia kauneushoitolassa sekä ohjatulla jumppatunnilla. Näitä leikkipisteitä lapset sitten kiertävät ja saavat joko pestautua töihin tai ostaa palveluita mahdollisuuksien mukaan. Työssä ansaituilla rahoilla voi siis ostaa palveluita jossakin toisessa leikkipisteessä. Kuvat ovat hienosti tukemassa toimintaa, kun ovilla on kuvin kerrottu, mitä missäkin leikkipisteessä voi tehdä. 

Edellisellä kerralla mukana oli myös reporttereita! Sillä kyllähän toimivassa leikkikaupungissa julkaistaan omaa sanomalehteä. Lehteä lukemalla saa kenties käsityksen, kuinka hienosta tapahtumasta tässä on kyse:

Avaa kuva uuteen ikkunaan

Avaa kuva uuteen ikkunaan

Avaa kuva uuteen ikkunaan

Kiitos Hakalan päiväkoti! Olen tästä joka kerta yhtä innoissani ja iloinen. Näen, että lasten osallisuus on etusijalla. Kuvan käytöllä on tuettu lasten toimintaa jo suunnittelusta lähtien. Kuvat ovat moninpaikoin myös ilmaisun tukena itse leikkipäivä aikana. Ihan huippua!