Tämän kevään aikana olen pitänyt monessa päiväkodissa leikkiryhmiä, joiden pääasiallisena, tai usein ainoana materiaalina ovat olleet Kipinä-keskuksen Roihusten arjessa ja Roihusten harrastukset -materiaalit. Kimmokkeena ryhmille toimi Hyvinkään huolestuttavan heikko puheterapiatilanne, jonka vuoksi useat lapset ovat joutuneet odottamaan ensikäyntiä perusterveydenhuollon puheterapeutille jopa yli vuoden, tai heikon resurssitilanteen vuoksi säännöllistä kuntoutusta ei ole ollut mahdollista saada. Osalla ryhmiini osallistuneista lapsista on ollut jo kielihäiriö-diagnoosi, toisilla huolta puheen kehittymisen viiveestä ja joillakin haasteita suomen kielen oppimisessa. Mukana on aina ollut myös tyypillisesti kehittyviä ikätovereita sekä päiväkodin aikuinen.
Leikkimme ovat olleet kovin toiminnallisia. Tapaamisen aluksi olemme hetken jutelleet kuulumisista, leikkitoiveista ja tehneet suunnitelmia. Keskustelun tukena olemme käyttäneet viime syksynä S2 opettaja Virpi Hämäläisen kanssa tekemäämme avainsanasto-kommunikointitaulua. Roihuset-materiaalissa on myös oma ydinsanastotaulunsa, mutta olen itse tottuneempi käyttämään omaani ja se on mahdollista ottaa käyttöön myös kaikissa päiväkodeissa.
Olen mallittanut esim. "Mä haluan, että sä ensin mietit, mitä haluat leikkiä. Katso Roihuset kuvia ja mieti, mitä haluat. Sitten voit kertoa, mitä haluaisit tehdä." Lapset ovat keskittyneet suunnitteluun uskomattoman hienosti, ja olen piirtänyt lasten ehdotuksia valkotaululle. Tämän jälkeen leikin aloittaminen on ollut sujuvaa.
Kevään suosikkileikkejä ovat olleet uimahalli ja leikkipiha. Usein olemme lähteneet uimalaretkelle bussilla, jolla olemme hurjastelleet jonossa hytkytellen laulun tahtiin. Uimahallissa lapset ovat valinneet Roihusten kuvasta erilaisia tekemisiä, joita olemme sitten yhdessä tehneet.
Uimahalli-harrastuskuvaan liittyy oma toimintataulunsa, josta olen mallittanut tekemistämme, esim. "Minä haluan hypätä uima-altaaseen." Olemme rakentaneet "hyppytelineitä", joilta on voinut hypätä "altaaseen" eli patjalle tai matolle. Myös lapset ovat ennen hyppyään kertoneet kuvien tuella, mitä aikovat tehdä. Voi sitä riemua, kun puhumaton lapsi saa kertoa, että "ensin minä hyppään, sitten sukellan." Ja näin tapahtuu. Usean lapsen kohdalla olemme varhaiskasvattajien kanssa yllättyneet, kun lapsi pystyy tuottamaan kuvien tuella monisanaisen ilmaisun. Joidenkin kohdalla toimintataulun avulla kertominen on kehittänyt ilmausten kieliopillista muotoa, kuten oikean sanajärjestyksen tuottamista.
Aikuisen aktiivinen osallistuminen leikkiin ja leikin toiminnallisuus ovat olleet leikkiryhmien ydin. Leikkipiha-kuvasta lapset ovat usein valinneet esimerkiksi keinumisen. Leikin olemme toteuttaneet siten, että kaksi aikuista keinuttaa lasta, toinen jaloista, toinen kainaloista kiinni pitäen. Ette arvaakaan, kuinka monta kierrosta lapset jaksavat keinuun jonottaa. Tai kuinka hienosti lapset osaavat kertoa, haluavatko isot vai pienet vauhdit.
Tapaamisen lopuksi olemme vielä istuneet hetkeksi alas ja jutelleet edeltävästä leikistä. Lapset ovat saaneet kertoa, mistä pitivät kaikkein eniten, ja minä olen näitä asioita piirtänyt valkotaululle tai paperille.
Tässä maatilaleikissä ajoimme traktorilla kuoppaista peltoa, ja putosimme monta kertaa kyydistä, söimme eri makuisia ja eri kokoisia jäätelöitä, kuljetimme haisevaa lehmänlantaa kottikärryillä, näimme lentokoneen ja syötimme loput jäätelöt ankoille.
Nämä leikkiryhmät todella sisälsivät monta mieluista hetkeä minulle puheterapeuttina. Niiden pääasiallisena tavoitteena oli viedä kuvankäyttöä paremmin myös lasten leikkeihin, mutta toisaalta onnistuimme myös monen lapsen kanssa kokemaan onnistumisen hetkiä vuorovaikutuksessamme.
Kiitos Kipinä-keskus aivan ihanasta materiaalista!
Puheterapeutit ovat varmasti erilaisten lottojen suurkuluttajia, helppoja ja monipuoliseen harjoitteluun sopivia kun ovat.
Vuodenaikaan sopiva Talvilauseita-lotto sopii talven ihanuuksien ihmettelyyn, sanavaraston kartuttamiseen, lauseiden muodostamiseen, viittomien opetteluun, keskusteluun ja vaikka mihin. Lottoalustat kannattaa siis tulostaa kahtena kappaleena, jolloin toiset kuvat voi leikata irtokorteiksi. Toisaalta laminoidun alustan voi ottaa mukaan ulos ja rastia kalvotussilla niitä asioita, joita sillä kertaa talvisessa maisemassa havaitsee tai itse pääsee tekemään.
Loruloton tekoon innostuin siitä yksinkertaisesta syystä, että mielestäni lorut ja runot ansaitsevat ihan oman pelin! Kun lorut liitetään toiminnalliseen tekemiseen eli peliin, myös lapset jaksavat innostua niistä enemmän.
Ihanan talvisia pakkaspäiviä kaikille näiden jäisten saippuakuplien kera!
Tilinteon aika, joten vielä katsaus menneeseen! Takana on upea, monin tavoin aivan huikea ja ainutlaatuinen vuosi 2018 yhteisöllisen toiminnan puheterapeuttina Hyvinkäällä. Vuoden ajalta monet asiat ovat jääneet mieleen enemmän, toiset taas kiireen jaloissa liian vähälle huomiolle.
Heti vuoden alusta käynnistyi uusi LAPE Uusimaa -hankkeeseen liittyvä "ketterä kokeilumme": Pute-kioski. Enpä tuolloin tammikuun 2018 alussa tiennyt, millainen menestys tuo innovaatio tulisi olemaan. Ajatus puheterapeutin tapaamisesta ilman ajanvarausta nousi arjen tarpeesta, kun keskustelimme asiakasperheiden tukemisesta kohtaamispaikka Pikku-Veturissa varhaiskasvatuksen opettaja Nina Siivosen kanssa. Ja tarvetta todella tuntui riittävän koko vuoden läpi. Tapasin vuoden aikana Pute-kioskissa monenlaisia perheitä, tukkimiehen kirjanpitoni mukaan kaikkiaan 78 perhettä. Useat vanhemmat halusivat keskustella hiukan viiveisestä puheen kehityksestä, samoin siitä, milloin epäselvän puheen tai artikulaatiovirheiden suhteen tarvitsee olla huolissaan. Toisaalta vauvojen pieniä suita ja kielen toimintaa tuli tutkittua runsain mitoin. Myös monikielisyys, syömisen haasteet, kielenkehityksen tukemisen tai lukivaikeuksien ennaltaehkäisy olivat useiden keskusteluiden aiheena. Pute-kioski todella lunasti paikkansa vakiintuneena toimintamallina Hyvinkäällä, ja mallin toimivuus todettiin myös LAPE-hankkeen Ketterien kokeilujen arvioinnissa. Pute-kioskia esiteltiin hankkeen päätösseminaarissa 26.11.2018 posterin muodossa:
Ylpeänä voin myös todeta omien puheterapeuttikollegojeni innostuneen tällaisesta uudesta toimintamallista. Toimintaa on esitelty Katja Kosken blogissa, ja tiedän, että Rauman Perhekeskuksessa on Puhepysäkki ja Tuusulassakin oma Pute-kioskinsa perhekeskuksessa. Upeaa!
Helmikuussa saimme läheisen työkaverini, varhaiskasvatuksen suomi toisena kielenä opettaja Virpi Hämäläisen kanssa yllätykseksemme kuulla, että yhteistyötämme kuvaava posteri oli hyväksytty julistenäyttelyyn Isaac:n kansainväliseen konferenssiin Australiaan.
ISAAC on kansainvälinen järjestö, joka kokoaa yhteen vuorovaikutuksen sekä puhetta tukevan ja korvaavan kommunikaation tieteentekijät, ammattilaiset ja kokemusasiantuntijat eli AAC:n käyttäjät. Järjestön tavoitteena on parantaa tietoisuutta puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointimenetelmien käytöstä sekä jakaa alalta tietoa maailmanlaajuisesti.
Suomennettu posterimme (Saimme apurahoja matkaamme Lastenneurologisen kuntoutuksen yhdistykseltä, Suomen Puheterapeuttiliitolta sekä Kansan Sivistysrahastolta)
Konferenssi järjestettiin Australian Gold Coastilla 23.-26.7.2018. teemalla AACcess All Areas. Julisteemme otsikko oli 'Equality in communication and inclusion in daycare.' Esittelimme niin Suomen kuin maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista moniammatillista yhteistyötämme - Hyvinkään mallia, joka toteutuu julkisen varhaiskasvatuspalvelun järjestämänä. Puheterapeutin toimi varhaiskasvatuspalveluissa on edelleen harvinaisuus, eikä yhteisölliseen toimintaan keskittyvää puheterapeuttia ole muissa kunnissa Suomessakaan. Toisaalta Suomen kattava ja suunnitelmallinen varhaiskasvatusmalli on maamme ylpeydenaiheita. Hyvinkään mallissa tavoitteena on tiivis ja tavoitteellinen moniammatillinen yhteistyö, joka edistää kaikkien lasten vuorovaikutusta, aitoa osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Samat periaatteet ja toimintatavat tukevat niin vuorovaikutuksen, kielenkehityksen ja kommunikaation haasteiden kuntoutusta kuin myös toisen kielen oppimista ja sosiaalistumista.
Matka Australiaan oli pitkä, mutta mielenkiintoinen. Posterimme kulki alkumatkan mukana, mutta Hong Kongin lentokentällä emme saaneetkaan enää viedä putkiloamme lentokoneeseen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi avata posteri ja taitella se pienemmäksi. Taitoksia sitten silitimme silitysraudalla hotellihuoneemme lattialla.
Hymy oli herkässä Suomesta
lähtiessä.
Posterimme sileänä ja
suojassa Hong Kongissa.
Konferenssin luento- ja työpajatarjonta oli aivan valtava, mutta onnistuimme valitsemaan useita mielenkiintoisia luentoja kuunneltavaksi. Osallistuimme monille mielenkiintoisille luennoille. Monikielisyys ja -kulttuurisuus oli laajasti esillä. Luennoilla korostettiin etenkin kielen monipuolista hallintaa sekä äidinkielen ja oman kulttuurin merkitystä. Oman työni kannalta erityisen mielenkiintoista oli kuulla myös esityksiä lähiyhteisöjen ohjaamisesta, onnistuneista kokemuksista ja niihin johtaneista tekijöistä. Mieleen jäi etenkin tiedon jakamisen merkitys, osapuolten innostus ja yhdessä tekeminen. Näitä ajatuksia on ollut hyvä kesän jälkeisessä työrupeamassa pohtia ja toteuttaa.
Isaacin konferenssin jälkimainingeissa kävin vielä lokakuussa Tikoteekin Studia AAC tapahtumassa esittelemässä työni sisältöä. Vilkasta keskustelua heräsi aiheesta, miten Hyvinkään kaupungille on ylipäätään saatu yhteisöllisen puheterapeutin toimi varhaiskasvatuspalveluihin. Usean keskustelijan toive olikin, että malli yleistyisi koko maassa.
Juuri ennen kesälomalle jäämistä sain kuulla vielä yhden ilouutisen. Olimme jo vuotta aiemmin, keväällä 2017, hakeneet Opetushallituksen valtionavustusta Innovatiivisten oppimisympäristöjen edistämiseen varhaiskasvatuksessa. Hakemuksemme koski esteetöntä oppimisympäristöä niin vuorovaikutuksen kuin fyysisen toiminnan osalta. Saamaamme hankerahoitukseen sisältyi osa-aikaisen yhteisöllisen toimintaterapeutin palkkaaminen.
Hankkeemme kulkee nimellä YHES - Yhdessä esteetön, vaikka virallinen pitkä nimi on melko hankala Oppismisympäristöjen edistäminen fyysisesti ja vuorovaikutukseltaan esteettömiksi. Lokakuun 2018 alussa aloitti hanketyöntekijänä ja työparinani toimintaterapeutti Riikka Marttinen.
Hankkeen ensimmäiset kuukaudet ovat kuluneet perehtymiseen, kahden hankepäiväkodin - Hangonsillan ja Martinkaaren päiväkodit - työntekijöiden tiedottamiseen ja tutustumiseen sekä alkukartoituksen aloittamiseen. Lyhykäisyydessään hankkeen esittely vanhemmille löytyy tästä videosta:
Jo näiden ensimmäisten hankekuukausien aikana on ollut erityisen innostavaa päästä pohtimaan yhteisöllistä toimintaa ja esteettömyyttä innostuneiden työkavereiden kanssa. Hankeaika on melko lyhyt, vain kesäkuun loppuun 2020, mutta toivottavasti saamme tarpeellista tietoa ja kokemusta yhteisöllisestä toiminnasta varhaiskasvatuksessa.
Ison osan työaikaani vuoden 2018 aikana kulutin myös Hyvällä mielellä -vuorovaikutusprojektin parissa. Kyseessä on yhteistyö varhaiskasvatuksen pienimpien taaperoiden ryhmien kanssa, ja tavoitteena on nostaa laadukas vuorovaikutus keskiöön. Tähän mennessä suurin osa kaupungin alle 3-vuotiaiden ryhmistä on jo osallistunut projektiin. Yhteistyö koostuu tiimin tapaamisista, joiden aiheena on vuorovaikutus, minä ja ryhmämme vuorovaikuttajana. Tiimin työntekijät nostavat niin sanotusti kissan pöydälle ja Alkupotkun aikana tarkastelevat omia vuorovaikutustilanteitaan ja kirjaavat niistä huomioita ylös. Jo huomion kiinnittäminen omaan vuorovaikutukseen vaikuttaa omaan toimintaan. Tavoitteena on löytää ja lisätä hyvän ja laadukkaan vuorovaikutuksen hetkiä sekä elementtejä. Hyvällä mielellä -työpajassa toteutamme materiaalia vuorovaikutuksen tueksi arkeen. Toki epämuodollisen vuorovaikutuksesta keskustelun lomassa. Projekti päättyy videoanalyysiin, jossa ryhmän vuorovaikutustilanteita tarkastellaan videoiden avulla. Raakaa, mutta tehokasta. Eikä sitten toivottavasti ihan niin kamalaakaan :)
Vielä yhden antoisan työmuodon haluan jakaa vuoden 2018 ajalta. Ensin talven 2018 aikana toteutin yksin puheterapian pienryhmää muutamalle puheterapia-asiakkaalle. Olin auttanut jonon purkamisessa perhepalveluiden puheterapeutteja, joten pääsin järjestämään arvioimieni lasten ensimmäisen puheterapiajakson pienryhmämuotoisena. Ryhmän tavoitteena oli esteettömien puhetta tukevien keinojen harjoittelu, suun motoriikan vahvistaminen sekä vertaistoiminta.
Tämän kokemuksen jälkeen kehitimme yhteistyössä puheterapeutti Heidi-Maria Takalan kanssa ryhmän toimintaa edelleen ja toteutimme toisen ryhmän yhteistyössä syksyllä 2018. Kokemukset olivat valtavan hyvät, sillä vanhemmat pääsivät keskustelemaan keskenään ja jakamaan kokemuksia tuoreeltaan. Yhdelle tapaamiselle osallistuivat myös lasten opettajat päiväkodista. Tätä kautta puheterapian toimintamalleja siirtyi suoraan ja tehokkaasti myös päiväkotiin. Toteutin myös ohjauskäyntejä ryhmän lasten päiväkodeissa, mitkä eivät varsinaisesti kuuluneet puheterapiaan, mutta laajensivat yhteistyötä entisestään.
Yhteistyö puheterapiaryhmien muodossa tulee edelleen jatkumaan vuoden 2019 alusta Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymään siirtyneiden puheterapeuttien kanssa.
Vuoteeni kuului näiden kohokohtien lisäksi hirveän paljon myös muuta, mutta kun liian harvoin blogia päivittää, kerralla ei voi sitä korvata! Olen kuitenkin iloinen jokaisesta vuoteen mahtuneesta kohtaamisesta, niillä jokaisella on ollut merkitystä. Kiitos siis sinulle, kenen kanssa olen saanut olla vuorovaikutuksessa, tavalla tai toisella. Kohdataan taas tänä vuonna 😊
Yli kymmenen vuoden ajan olen suunnitellut Koirat-kirjaa. Alun perin ajatus lähti liikkeelle Avainsäätiön Kahvakeskuksen Kissat-kirjasta.
Lapset ovat rakastaneet Kissat-kirjaa. Itse olen koira-ihminen henkeen ja vereen, joten halusin ehdottomasti käyttöön koirista kertovan kirjan. Vihdoin noin vuosi sitten tartuin tuumasta toimeen ja aloin rakentaa kirjaa sellaisena "välipalapuuhana". Nyt kesän tultua sain kirjan vihdoin valmiiksi.
Pääsin pitkästä aikaa mukaan metsäretkelle, tällä kertaa Hakalan päiväkodin Nutukat-ryhmän kanssa. Mukana olivat myös ryhmän lastentarhanopettaja Hanna Kekonen ja oma tiimikaverini, suomi toisena kielenä lastentarhanopettaja Virpi Hämäläinen.
Päiväkodin pihalla ennen lähtöä piirsin lapsille toimintaohjeet: olemme menossa metsään, kadulla kuljemme aikuisen kanssa käsi kädessä, metsässä leikimme yhdessä ja lopulta palaamme takaisin päiväkodin pihalle. Tähän samaan piirrokseen palasimme myös metsässä ollessamme, keskustelimme ja merkitsimme, mitä oli jo tehty.
Mukana meillä oli toimintatauluja, joissa oli kivaa liikunnallista tekemistä metsässä. Mallitan nykyään paljon sellaisten toimintataulujen käyttöä, joissa lausetasoinen ilmaisu onnistuu myös.
Ja voi miten meillä olikin hauskaa! Kiipesimme kantojen ja kivien päälle, leikimme piilosta, menimme puun taakse, tasapainoilimme kivien päällä, näimme ötököitä ja paljon muuta
Toimintataulujen lisäksi meillä oli mukana iPad, johon olin Go Talk -kommunikointisovellukseen tehnyt muutaman kommentin: "Haluan uudestaan!", "Tehdäänkö yhdessä?", "Mitä sitten tehdään?" ja "Tylsää, en tykkää."
Ja nyt pääsen siihen Päivän innostumiseen, mitä jo otsikossa lupailen 😊
Ryhmässämme oli lapsi, joka tuottaa puhetta vielä hyvin vähän. Hän kuitenkin innostui ensin katsomaan aikuisen mallia kuvilla kertomisesta, ja sitten myös itse aktiivisesti kuvista kertomaan puuhiaan. Kivien päällä tasapainoilu oli vähän vaikeaa, mutta kuitenkin hauskaa. iPad:stä lapsi toistuvasti valitsi joko "Haluan uudestaan!" tai "Tehdäänkö yhdessä?" -kommentin. Kun kysyin lapselta toimintataulun avulla, mitä hän haluaisi tehdä, lapsi osoittikin "sanoa"-kuvaa, jossa on puhekuplan kuva, ja nappasi iPad:n kädestäni. "Haluan uudestaan! Tehdäänkö yhdessä?" raikui ilmoille! Ääntä ei voi ohittaa, kuten Hannele Merikoski sanoisi! Siis aivan ihana oivallus pieneltä kaverilta.
Toimintataulujen kautta viestiminen hyödytti koko meidän metsäretkiporukkaa. Taitavammat lapset ohjasivat toisiaan, kyselivät toistensa mielipiteitä ja suunnittelivat toimintaansa: "Ensin kiivetään kivillä, sitten leikitään piilosta."
Kun me aikuiset jälkeen päin keskustelimme kokemuksestamme, totesimme, miten paljon erilaisia asioita ja taitoja lapsista tuleekaan esille, kun maltamme panostaa vuorovaikutukseen. Tässä tapauksessa myös siis esteettömän viestinnän keinoin. Useammalle lapselle oli selkeästi hyötyä avaruudellisten käsitteiden kuvista, ja näiden käsitteiden harjoittelusta toiminnallisesti oman kehokokemuksen kautta. Puhumattakaan siitä ilosta, mitä koimme, kun lähes puhumaton lapsi saikin metsässä äänen, ja koki sen itselleen mieluisaksi tavaksi viestiä!
Josko tuo metsäretken aikainen kylmempi kesäviikko olisi nyt muisto vain, ja saisimme nauttia lämpimämmistä ilmoista.
Ystävänpäivän kunniaksi sain tänään lounastaessani ajatuksen Ystävä-lotosta. Tähän kuluvaan ystävänpäivään materiaali on ehkä hiukan myöhässä, mutta onneksi ystävän ja ystävällinen voi olla joka päivä!
Olen vuosikausia mallittanut ja kuntoutuksellisesti vetänyt Kili-ryhmiä eri päiväkodeissa. Tämä mainio kielen ja liikunnan ryhmäkuntoutusmuoto (verkkokauppaan) on toiminut erinomaisesti monenlaisissa ryhmissä. Yksi oma tavoitteeni on itse ryhmätoiminnan lisäksi ollut monipuolisten viestintäkeinojen mallitus. Kuvin jäsennetyssä tuokiossa kuvien käyttö on luontevaa ja niiden tuoma hyöty on heti havaittavissa. Aikuisten on myös helpompi ottaa käyttöön monipuolisia viestintäkeinoja, kun toimintaympäristö on valmiiksi tarkoin rajattu.
Yksi suosikkileikeistäni on Kili-materiaalin liikuntaosioon kuuluva Majan rakennus. Koska harvoin osaan pitäytyä täysin alkuperäisissä ohjeissa, olen soveltanut tämän leikin jo kauan sitten lumilinnan rakenteluksi. Myös lapset ovat rakastaneet leikkiä. Tämä leikki pelastaa myös silloin, kun lumille käy kuten viime viikon lopulla. Toisaalta leikki voi toimia myös mallina ja innoittajana ihan oikean lumilinnan rakentamiselle.
Leikissä siis yhdistetään kuvankäyttöä, mielikuvitusta, toiminnanohjausta, sosiaalista toimintaa, liikkumista jne.
Aluksi kuvien tuella keskustellaan lumilinnan rakentamista ja suunnitellaan toimintaa. Keskustelun tukena voidaan hyvin käyttää valmiiden kuvien lisäksi sekä tukiviittomia että piirtämistä. Kun keskustelu on käyty ja suunnitelma valmiina, on aika lähteä liikkumaan.
Ensin voidaan esimerkiksi lapioida lunta. Mielikuvituslapiot käteen ja lapiot heilumaan. Tehdäänkö iso lumikasa vai siirretäänkö lunta paikasta toiseen? Lumen siirtämiseen voidaan käyttää myös pulkkaa. Tämä onkin lapsista hauskaa. Käytössä ei tietenkään ole oikeaa pulkkaa, vaan kukin lapsi saa vuorollaan olla pulkkana. Lapsi käy selinmakuulle lattialle, ja hänen vatsansa päälle kasataan lunta, joka voi olla esim. hernepusseja. Jalat ovat pulkan narut, ja kun lasti on valmiina, kaveri vetää pulkkaa sovitun matkan päähän. Pysyiköhän koko lasti kyydissä? Entäpä jos tarvitaan enemmän lunta ja isompi pulkka? Jaksavatko lapset yhdessä vetää aikuisen liikkeelle?
Lumipallojen pyörittelyä voidaan toteuttaa monella tavalla. Lapsi voi maata lattialla, ja kaveri kierittää häntä eteenpäin. Tai voidaan ainoastaan mennä kippuraan "palloksi" ja leikkiä lumipalloa.
Lumilinnaa rakentaessa tärkeä osuus on käsin taputella lisää lunta koloihin ja tasoittaa rakenne vahvaksi. Lapselta vaatii monia taitoja, että hän sietää toisten koskettelua. Onkin tärkeää kunnioittaa jokaisen lapsen yksityisyyttä. Mutta onpa se myös hauskaa, kun taputellaan ja silitellään vähän joka puolelta. Lapsi siis voi olla esim. konttausasennossa "lumilinnana", ja toiset taputtelevat häntä. Samalla voidaan myös kokeilla, kuinka vahva lumilinna saatiin rakennettua. Lapsen tehtävänä on pysyä konttausasennossa mahdollisimman tiukkana ja vastustaa liikettä. Muut yrittävät työntää linnan kumoon. Kaverin kaataminen onnistuukin melko helposti, mutta jaksaako aikuinen pysyä pystyssä?
