maanantai 5. elokuuta 2019

Piirtäminen ennakoinnin tukena

Yhteisöllisenä puheterapeuttina en itse elä intensiivistä päiväkotiarkea koko työpäivää kuten varhaiskasvatuksen henkilöstö. En useinkaan työskentele yksittäisten asiakkaiden kanssa, jolloin pääsisin näkemään heidän kehitystään erilaisten viestintäkeinojen käyttäjänä. En myöskään käytä esteettömiä vuorovaikutuksen tukikeinoja kotona vanhemman roolissa. Silti koulutan ja ohjaan näitä menetelmiä ja pyrin parhaani mukaan olemaan vakuuttava keinojen toimivuudesta. Tasaisin väliajoin koen ja kuulen kuitenkin itsekin aivan ihania hetkiä siitä, miten nämä keinot auttavat ja tukevat lasta, sekä tietenkin myös aikuista. Keinot ovat nimittäin hyvin luonteva osa omaa viestintääni, kun kohtaan lapsia hyvinkääläisissä päiväkodeissa erilaisten toimintaryhmien, arjen toimintojen tai ihan vain moikkailun merkeissä.

Olen syksyllä 2017 kirjoittanut visuaalisista keinoista ennakoinnin tukena (Kuvat ja uusi arki), joita onkin hyvä muistutella mieliin jälleen näin lomien jälkeen. Tällä kertaa haluan kuitenkin jakaa pari esimerkkiä piirtämisestä.



Esimerkki 1
Perheen esikouluikäiselle lapselle uudet tilanteet olivat äärimmäisen jännittäviä. Jännitys näkyi siten, että kivoistakin jutuista oli helpompaa kieltäytyä kokonaan kuin voittaa itsensä. Lomien tai muiden taukojen jälkeen harrastusten pariin palaaminen saattoi olla myös tällainen jännittävä tilanne.


Eräänä syksynä ensimmäiset harjoitukset olivat jo jääneet jännityksen vuoksi välistä, toisen kerran edellä perhe otti piirtämisen avuksi. Esikoulusta kotiin tullessa lapsi oli jo ilmoittanut, ettei halua lähteä harjoituksiin. Perheen äiti kuitenkin halusi kokeilla piirtämistä tilanteen helpottamiseksi. Sitä oli harjoiteltu jonkin verran aikaisemminkin, joten äiti ajatteli piirtämisen helpottavan lapsen kanssa käytävää keskustelua. Kuvaan piirrettiin puheen rytmissä nopea päivällinen, harrastusrepun pakkaaminen, automatkalla nähtäviä asioita, mahan pohjassa jännityksenä tuntuvat perhoset sekä mielen myllerrys, toiminta harrastuksen alkaessa, kotimatkalla harrastuksesta juttelut sekä kodin iltatoimet iltasatuineen kaikkineen. Esikoululainen oli äidin piirrettyä edelleen sitä mieltä, että hän ei harrastukseen lähde. Hän jopa rypisti äidin piirroksen ja heitti sen roskiin. Tarjottu ruoka kuitenkin maittoi, ja äiti sai apua harrastusvälineiden pakkaamiseen. "Okei, mä voin pakata tän ja tulla sinne, mut tunnille en mee!", tuumasi lapsi. Piirrettyyn kuvaankaan ei enää palattu.


Äidin onneksi harrastusryhmän ohjaaja oli taitava. Hän onnistui juttelemaan lapsen kanssa jännityksestä ja itsen voittamisesta. Niinpä vain lapsi meni muiden mukana harrastukseensa ja kotimatkalla äiti oli kysynyt, muistaako lapsi, mitä tähän kohtaan oli piirretty. Lapsi muisti, että sai kertoa, mikä oli ollut kivaa. Ja hän kertoi, että ohjaajan juttelu jännityksestä oli ollut parasta, sillä muitakin lapsia oli jännittänyt. Vielä kotona illalla lapsi kysyi äidiltä: "Minkä iltasadun sä piirsit siihen kuvaan?" Tämä äiti ja koko perhe olivat kovin ihmeissään, että piirros jäi niin hyvin lapsen mieleen, vaikka itse piirtämistilanteessa vaikuttikin siltä, ettei lapsi siitä hyödy jännityksen poistamiseksi lainkaan.








Esimerkki 2
Pukemistilanteet ovat varmastikin yksi otollisimmista tilanteista hyödyntää piirtämistä arjen sujuvoittamiseksi. Päiväkotien siirtymissä piirtäminen saattaa joskus olla liian haastava menetelmä, kun aikuisten käsiä ei ole riittävästi. Sitä ei kannatakaan alkaa harjoitella silloin, kun hätä on käsillä, vaan leppoisammassa ilmapiirissä, jolloin keino tulee lapsille tutuksi. Kuvien kautta, piirrettyjen tai valmiiden, lapselle hahmottuu paremmin pukemisurakan vaiheet. Vaatevuori ei ehkä tunnukaan enää niin mahdottomalta valloittaa. Myös kotona piirtämisestä voi olla suuri apu kiireisissä aamuissa.




Tämän kuvan olen saanut eräältä äidiltä, joka totesi eräänä aamuna: "Miten vapauttavaa onkaan ollut, kun ei ole tarvinnut itse räyhätä ääntään käheäksi jatkuvalla hoputtamisella ja naputtamisella!"


Esimerkki 3
Itse olen käyttänyt piirtämistä paljon leikkiryhmien toiminnassa. Viime keväänä piirsimme lasten kanssa usein valkotaululle leikkiteemaamme liittyviä kuvia, joiden mukaan sitten kehitimme leikkiä eteenpäin. Valkotaululle piirtäminen motivoi lapsia valtavasti. Kaikki olivat innokkaita joko itse piirtämään jotain tai katsomaan aikuisen piirtämistä, ja saimmekin mahtavia ideoita leikkeihimme. Alla olevassa kuvassa leikimme uimahalliretkeä. Osaatteko tulkita kuvia, mitä kaikkea uimalassa teimme?





tiistai 18. kesäkuuta 2019

Kesä mielessä!

Kesäkelit ovat jo hellineet ja hiostaneet meitä sieltä pääsiäiseltä lähtien. Ehkä lomafiilis kuitenkin vasta kolkuttelee, jos ei ole vielä työstä ja arjesta päässyt irtautumaan. Ajattelin kerätä tähän muutaman ajatuksen, mitä itsellä on mielessä kesän aikana touhuta.
Kuva:  Pixabay


Kesäherkut! Ne kuuluvat oleellisesti kesään. Herkuttelun voi hyödyntää myös suun motoriikan taitojen vahvistamiseen. Kesän makuja voi hyvin nauttia esimerkiksi smoothien muodossa. Kun vähän paksumman juoman imee pillin läpi, joutuvat suun ja kasvojen alueen lihakset tekemään lujasti töitä. Tärkeää on muistaa ohjata lasta pitämään pilliä huulten välissä eikä puremaan sitä hampailla. Muovipillien ollessa pian kiellettyjä, voi pillinä käyttää vaikkapa putkispagettia. Ja juomisen jälkeen voi spagetin vielä rouskutella suihinsa, mikä toimii myös hyvänä suun alueen harjoituksena.
Kesäherkkujen nauttimiseen kannattaa myös yhdistää niin erilaisiin makuihin tutustuminen kuin niistä keskustelu. Mikä on sinun lempimarjasi? Entä lempimakusi jäätelöistä? Miltä jäätelö tuntuu suussa? Mitä sille tapahtuu auringossa? Minkä väristä smoothieta saadaan mansikoista? Entä mustikoista. Mikä marja on aivan pieni? Entä iso? Myös makumuistoja kannattaa jakaa. Itse muistan lapsuuteni kesien vierailut mummolassa, ahomansikat heinissä ja savulohen.


Käsi ylös, kenen kesään ja lomaan kuuluvat kirjat enemmän kuin arkeen. Itse ainakin kuulun tuohon joukkoon. Haastankin jokaisen lukijan etsimään itselleen jotain hiukan yllättävää lukemista. Voisiko se olla runokirja? Elämänkerta? Historiallinen romaani? Lasten kanssa luontokirja? Kirjoista voi saada myös kivoja ideoita leikkeihin. Nykyään myös äänikirjoja on laajasti saatavilla. Pitkä automatka saattaakin kulua yllättävän rattoisasti äänikirjaa kuunnellen. Suosittelen :)


Yksi monivuotinen suosikkipuuhani kesällä ovat olleet katuliidut. Paitsi että maahan piirtäminen on hauskaa, se voi olla myös kehittävää. Harjoittelun yhdistäminen toimintaan tehostaa oppimista. Siksi erilaiset toiminta- ja hyppelyradat ja -ruudut ovat aina olleet mielestäni kivoja. Perinteiseen ruutuhyppelyyn voikin yhdistää esimerkiksi sanaston tai yläkäsitteiden harjoittelua, puhemotoriikan harjoittelua, käsitteitä jne. Toisaalta lapset ovat kekseliäitä piirtämään erilaisia ratoja ja reittejä, joihin voi tietenkin yhdistää myös tarinallisia elementtejä.




Entä millaisia ideoita keksitte piirroksiin, joissa lapset itse ovat osa kuvaa? Mielikuvitus lentämään:






Yhteisiin vuorovaikutus- ja keskusteluhetkiin on toivottavasti kaikilla aikaa kesän aikana. Yhteisten muistojen jakaminen ja henkilökohtaisten tarinoiden kertominen esimerkiksi valokuvien kautta tukee lapsen identiteetin kehitystä. On siis erittäin tärkeää sanoittaa lapselle tapahtumia, palata niihin, kertoa niitä muille, jakaa kokemuksia, olla sosiaalinen. Suosittelenkin siis lämpimästi myös käymään ahkerasti läpi niitä satoja kuvia, joita puhelimeen tallentuu kesän aikana. Muistelkaa kuvien hetkiä, tuoksuja, ääniä, ihmisiä.


Toivotan kaikille mukavaa kesää!
Taina

perjantai 31. toukokuuta 2019

Roihusten arjessa -leikkiryhmät

Tämän kevään aikana olen pitänyt monessa päiväkodissa leikkiryhmiä, joiden pääasiallisena, tai usein ainoana materiaalina ovat olleet Kipinä-keskuksen Roihusten arjessa ja Roihusten harrastukset -materiaalit. Kimmokkeena ryhmille toimi Hyvinkään huolestuttavan heikko puheterapiatilanne, jonka vuoksi useat lapset ovat joutuneet odottamaan ensikäyntiä perusterveydenhuollon puheterapeutille jopa yli vuoden, tai heikon resurssitilanteen vuoksi säännöllistä kuntoutusta ei ole ollut mahdollista saada. Osalla ryhmiini osallistuneista lapsista on ollut jo kielihäiriö-diagnoosi, toisilla huolta puheen kehittymisen viiveestä ja joillakin haasteita suomen kielen oppimisessa. Mukana on aina ollut myös tyypillisesti kehittyviä ikätovereita sekä päiväkodin aikuinen.






Leikkimme ovat olleet kovin toiminnallisia. Tapaamisen aluksi olemme hetken jutelleet kuulumisista, leikkitoiveista ja tehneet suunnitelmia. Keskustelun tukena olemme käyttäneet viime syksynä S2 opettaja Virpi Hämäläisen kanssa tekemäämme avainsanasto-kommunikointitaulua. Roihuset-materiaalissa on myös oma ydinsanastotaulunsa, mutta olen itse tottuneempi käyttämään omaani ja se on mahdollista ottaa käyttöön myös kaikissa päiväkodeissa.




Olen mallittanut esim. "Mä haluan, että sä ensin mietit, mitä haluat leikkiä. Katso Roihuset kuvia ja mieti, mitä haluat. Sitten voit kertoa, mitä haluaisit tehdä." Lapset ovat keskittyneet suunnitteluun uskomattoman hienosti, ja olen piirtänyt lasten ehdotuksia valkotaululle. Tämän jälkeen leikin aloittaminen on ollut sujuvaa.


Kevään suosikkileikkejä ovat olleet uimahalli ja leikkipiha. Usein olemme lähteneet uimalaretkelle bussilla, jolla olemme hurjastelleet jonossa hytkytellen laulun tahtiin. Uimahallissa lapset ovat valinneet Roihusten kuvasta erilaisia tekemisiä, joita olemme sitten yhdessä tehneet.




Uimahalli-harrastuskuvaan liittyy oma toimintataulunsa, josta olen mallittanut tekemistämme, esim. "Minä haluan hypätä uima-altaaseen." Olemme rakentaneet "hyppytelineitä", joilta on voinut hypätä "altaaseen" eli patjalle tai matolle. Myös lapset ovat ennen hyppyään kertoneet kuvien tuella, mitä aikovat tehdä. Voi sitä riemua, kun puhumaton lapsi saa kertoa, että "ensin minä hyppään, sitten sukellan." Ja näin tapahtuu. Usean lapsen kohdalla olemme varhaiskasvattajien kanssa yllättyneet, kun lapsi pystyy tuottamaan kuvien tuella monisanaisen ilmaisun. Joidenkin kohdalla toimintataulun avulla kertominen on kehittänyt ilmausten kieliopillista muotoa, kuten oikean sanajärjestyksen tuottamista.


Aikuisen aktiivinen osallistuminen leikkiin ja leikin toiminnallisuus ovat olleet leikkiryhmien ydin. Leikkipiha-kuvasta lapset ovat usein valinneet esimerkiksi keinumisen. Leikin olemme toteuttaneet siten, että kaksi aikuista keinuttaa lasta, toinen jaloista, toinen kainaloista kiinni pitäen. Ette arvaakaan, kuinka monta kierrosta lapset jaksavat keinuun jonottaa. Tai kuinka hienosti lapset osaavat kertoa, haluavatko isot vai pienet vauhdit.


Tapaamisen lopuksi olemme vielä istuneet hetkeksi alas ja jutelleet edeltävästä leikistä. Lapset ovat saaneet kertoa, mistä pitivät kaikkein eniten, ja minä olen näitä asioita piirtänyt valkotaululle tai paperille.



Tässä maatilaleikissä ajoimme traktorilla kuoppaista peltoa, ja putosimme monta kertaa kyydistä, söimme eri makuisia ja eri kokoisia jäätelöitä, kuljetimme haisevaa lehmänlantaa kottikärryillä, näimme lentokoneen ja syötimme loput jäätelöt ankoille.
Nämä leikkiryhmät todella sisälsivät monta mieluista hetkeä minulle puheterapeuttina. Niiden pääasiallisena tavoitteena oli viedä kuvankäyttöä paremmin myös lasten leikkeihin, mutta toisaalta onnistuimme myös monen lapsen kanssa kokemaan onnistumisen hetkiä vuorovaikutuksessamme.


Kiitos Kipinä-keskus aivan ihanasta materiaalista!

maanantai 28. tammikuuta 2019

Lotto vai bingo, kiva puuha kuitenkin

Puheterapeutit ovat varmasti erilaisten lottojen suurkuluttajia, helppoja ja monipuoliseen harjoitteluun sopivia kun ovat.






Vuodenaikaan sopiva Talvilauseita-lotto sopii talven ihanuuksien ihmettelyyn, sanavaraston kartuttamiseen, lauseiden muodostamiseen, viittomien opetteluun, keskusteluun ja vaikka mihin. Lottoalustat kannattaa siis tulostaa kahtena kappaleena, jolloin toiset kuvat voi leikata irtokorteiksi. Toisaalta laminoidun alustan voi ottaa mukaan ulos ja rastia kalvotussilla niitä asioita, joita sillä kertaa talvisessa maisemassa havaitsee tai itse pääsee tekemään.


Loruloton tekoon innostuin siitä yksinkertaisesta syystä, että mielestäni lorut ja runot ansaitsevat ihan oman pelin! Kun lorut liitetään toiminnalliseen tekemiseen eli peliin, myös lapset jaksavat innostua niistä enemmän.


Ihanan talvisia pakkaspäiviä kaikille näiden jäisten saippuakuplien kera!

perjantai 11. tammikuuta 2019

Yhteisöllisen puheterapeutin vuosi 2018

Tilinteon aika, joten vielä katsaus menneeseen! Takana on upea, monin tavoin aivan huikea ja ainutlaatuinen vuosi 2018 yhteisöllisen toiminnan puheterapeuttina Hyvinkäällä. Vuoden ajalta monet asiat ovat jääneet mieleen enemmän, toiset taas kiireen jaloissa liian vähälle huomiolle.



Heti vuoden alusta käynnistyi uusi LAPE Uusimaa -hankkeeseen liittyvä "ketterä kokeilumme": Pute-kioski. Enpä tuolloin tammikuun 2018 alussa tiennyt, millainen menestys tuo innovaatio tulisi olemaan. Ajatus puheterapeutin tapaamisesta ilman ajanvarausta nousi arjen tarpeesta, kun keskustelimme asiakasperheiden tukemisesta kohtaamispaikka Pikku-Veturissa varhaiskasvatuksen opettaja Nina Siivosen kanssa. Ja tarvetta todella tuntui riittävän koko vuoden läpi. Tapasin vuoden aikana Pute-kioskissa monenlaisia perheitä, tukkimiehen kirjanpitoni mukaan kaikkiaan 78 perhettä. Useat vanhemmat halusivat keskustella hiukan viiveisestä puheen kehityksestä, samoin siitä, milloin epäselvän puheen tai artikulaatiovirheiden suhteen tarvitsee olla huolissaan. Toisaalta vauvojen pieniä suita ja kielen toimintaa tuli tutkittua runsain mitoin. Myös monikielisyys, syömisen haasteet, kielenkehityksen tukemisen tai lukivaikeuksien ennaltaehkäisy olivat useiden keskusteluiden aiheena. Pute-kioski todella lunasti paikkansa vakiintuneena toimintamallina Hyvinkäällä, ja mallin toimivuus todettiin myös LAPE-hankkeen Ketterien kokeilujen arvioinnissa. Pute-kioskia esiteltiin hankkeen päätösseminaarissa 26.11.2018 posterin muodossa:









Pute-kioskin posteri


LAPE Uusimaan nettisivulta löytyy myös Pute-kioskista kirjoitettu artikkeli:


Ylpeänä voin myös todeta omien puheterapeuttikollegojeni innostuneen tällaisesta uudesta toimintamallista. Toimintaa on esitelty Katja Kosken blogissa, ja tiedän, että Rauman Perhekeskuksessa on Puhepysäkki ja Tuusulassakin oma Pute-kioskinsa perhekeskuksessa. Upeaa!










Helmikuussa saimme läheisen työkaverini, varhaiskasvatuksen suomi toisena kielenä opettaja Virpi Hämäläisen kanssa yllätykseksemme kuulla, että yhteistyötämme kuvaava posteri oli hyväksytty julistenäyttelyyn Isaac:n kansainväliseen konferenssiin Australiaan.

ISAAC on kansainvälinen järjestö, joka kokoaa yhteen vuorovaikutuksen sekä puhetta tukevan ja korvaavan kommunikaation tieteentekijät, ammattilaiset ja kokemusasiantuntijat eli AAC:n käyttäjät. Järjestön tavoitteena on parantaa tietoisuutta puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointimenetelmien käytöstä sekä jakaa alalta tietoa maailmanlaajuisesti. 




Suomennettu posterimme
(Saimme apurahoja matkaamme Lastenneurologisen kuntoutuksen yhdistykseltä, Suomen Puheterapeuttiliitolta sekä Kansan Sivistysrahastolta)






Konferenssi järjestettiin Australian Gold Coastilla 23.-26.7.2018. teemalla AACcess All Areas. Julisteemme otsikko oli 'Equality in communication and inclusion in daycare.' Esittelimme niin Suomen kuin maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista moniammatillista yhteistyötämme - Hyvinkään mallia, joka toteutuu julkisen varhaiskasvatuspalvelun järjestämänä. Puheterapeutin toimi varhaiskasvatuspalveluissa on edelleen harvinaisuus, eikä yhteisölliseen toimintaan keskittyvää puheterapeuttia ole muissa kunnissa Suomessakaan. Toisaalta Suomen kattava ja suunnitelmallinen varhaiskasvatusmalli on maamme ylpeydenaiheita. Hyvinkään mallissa tavoitteena on tiivis ja tavoitteellinen moniammatillinen yhteistyö, joka edistää kaikkien lasten vuorovaikutusta, aitoa osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Samat periaatteet ja toimintatavat tukevat niin vuorovaikutuksen, kielenkehityksen ja kommunikaation haasteiden kuntoutusta kuin myös toisen kielen oppimista ja sosiaalistumista.



Matka Australiaan oli pitkä, mutta mielenkiintoinen. Posterimme kulki alkumatkan mukana, mutta Hong Kongin lentokentällä emme saaneetkaan enää viedä putkiloamme lentokoneeseen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi avata posteri ja taitella se pienemmäksi. Taitoksia sitten silitimme silitysraudalla hotellihuoneemme lattialla.







Hymy oli herkässä Suomesta
lähtiessä.






Posterimme sileänä ja
suojassa Hong Kongissa.






Konferenssin luento- ja työpajatarjonta oli aivan valtava, mutta onnistuimme valitsemaan useita mielenkiintoisia luentoja kuunneltavaksi. Osallistuimme monille mielenkiintoisille luennoille. Monikielisyys ja -kulttuurisuus oli laajasti esillä. Luennoilla korostettiin etenkin kielen monipuolista hallintaa sekä äidinkielen ja oman kulttuurin merkitystä. Oman työni kannalta erityisen mielenkiintoista oli kuulla myös esityksiä lähiyhteisöjen ohjaamisesta, onnistuneista kokemuksista ja niihin johtaneista tekijöistä. Mieleen jäi etenkin tiedon jakamisen merkitys, osapuolten innostus ja yhdessä tekeminen. Näitä ajatuksia on ollut hyvä kesän jälkeisessä työrupeamassa pohtia ja toteuttaa.






Isaacin konferenssin jälkimainingeissa kävin vielä lokakuussa Tikoteekin Studia AAC tapahtumassa esittelemässä työni sisältöä. Vilkasta keskustelua heräsi aiheesta, miten Hyvinkään kaupungille on ylipäätään saatu yhteisöllisen puheterapeutin toimi varhaiskasvatuspalveluihin. Usean keskustelijan toive olikin, että malli yleistyisi koko maassa.














  •  




Juuri ennen kesälomalle jäämistä sain kuulla vielä yhden ilouutisen. Olimme jo vuotta aiemmin, keväällä 2017, hakeneet Opetushallituksen valtionavustusta Innovatiivisten oppimisympäristöjen edistämiseen varhaiskasvatuksessa. Hakemuksemme koski esteetöntä oppimisympäristöä niin vuorovaikutuksen kuin fyysisen toiminnan osalta. Saamaamme hankerahoitukseen sisältyi osa-aikaisen yhteisöllisen toimintaterapeutin palkkaaminen.

Hankkeemme kulkee nimellä YHES - Yhdessä esteetön, vaikka virallinen pitkä nimi on melko hankala Oppismisympäristöjen edistäminen fyysisesti ja vuorovaikutukseltaan esteettömiksi. Lokakuun 2018 alussa aloitti hanketyöntekijänä ja työparinani toimintaterapeutti Riikka Marttinen.

Hankkeen ensimmäiset kuukaudet ovat kuluneet perehtymiseen, kahden hankepäiväkodin - Hangonsillan ja Martinkaaren päiväkodit - työntekijöiden tiedottamiseen ja tutustumiseen sekä alkukartoituksen aloittamiseen. Lyhykäisyydessään hankkeen esittely vanhemmille löytyy tästä videosta:

Jo näiden ensimmäisten hankekuukausien aikana on ollut erityisen innostavaa päästä pohtimaan yhteisöllistä toimintaa ja esteettömyyttä innostuneiden työkavereiden kanssa. Hankeaika on melko lyhyt, vain kesäkuun loppuun 2020, mutta toivottavasti saamme tarpeellista tietoa ja kokemusta yhteisöllisestä toiminnasta varhaiskasvatuksessa.






Ison osan työaikaani vuoden 2018 aikana kulutin myös Hyvällä mielellä -vuorovaikutusprojektin parissa. Kyseessä on yhteistyö varhaiskasvatuksen pienimpien taaperoiden ryhmien kanssa, ja tavoitteena on nostaa laadukas vuorovaikutus keskiöön. Tähän mennessä suurin osa kaupungin alle 3-vuotiaiden ryhmistä on jo osallistunut projektiin. Yhteistyö koostuu tiimin tapaamisista, joiden aiheena on vuorovaikutus, minä ja ryhmämme vuorovaikuttajana. Tiimin työntekijät nostavat niin sanotusti kissan pöydälle ja Alkupotkun aikana tarkastelevat omia vuorovaikutustilanteitaan ja kirjaavat niistä huomioita ylös. Jo huomion kiinnittäminen omaan vuorovaikutukseen vaikuttaa omaan toimintaan. Tavoitteena on löytää ja lisätä hyvän ja laadukkaan vuorovaikutuksen hetkiä sekä elementtejä. Hyvällä mielellä -työpajassa toteutamme materiaalia vuorovaikutuksen tueksi arkeen. Toki epämuodollisen vuorovaikutuksesta keskustelun lomassa. Projekti päättyy videoanalyysiin, jossa ryhmän vuorovaikutustilanteita tarkastellaan videoiden avulla. Raakaa, mutta tehokasta. Eikä sitten toivottavasti ihan niin kamalaakaan :)

Hyvällä mielellä -projektia esiteltiin Loisto-Tindra - Varhaiskasvatuksen kehittämisverkoston alueseminaarissa helmikuussa Hämeenlinnassa.






Vielä yhden antoisan työmuodon haluan jakaa vuoden 2018 ajalta. Ensin talven 2018 aikana toteutin yksin puheterapian pienryhmää muutamalle puheterapia-asiakkaalle. Olin auttanut jonon purkamisessa perhepalveluiden puheterapeutteja, joten pääsin järjestämään arvioimieni lasten ensimmäisen puheterapiajakson pienryhmämuotoisena. Ryhmän tavoitteena oli esteettömien puhetta tukevien keinojen harjoittelu, suun motoriikan vahvistaminen sekä vertaistoiminta.

 
 

Tämän kokemuksen jälkeen kehitimme yhteistyössä puheterapeutti Heidi-Maria Takalan kanssa ryhmän toimintaa edelleen ja toteutimme toisen ryhmän yhteistyössä syksyllä 2018. Kokemukset olivat valtavan hyvät, sillä vanhemmat pääsivät keskustelemaan keskenään ja jakamaan kokemuksia tuoreeltaan. Yhdelle tapaamiselle osallistuivat myös lasten opettajat päiväkodista. Tätä kautta puheterapian toimintamalleja siirtyi suoraan ja tehokkaasti myös päiväkotiin. Toteutin myös ohjauskäyntejä ryhmän lasten päiväkodeissa, mitkä eivät varsinaisesti kuuluneet puheterapiaan, mutta laajensivat yhteistyötä entisestään.

Yhteistyö puheterapiaryhmien muodossa tulee edelleen jatkumaan vuoden 2019 alusta Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymään siirtyneiden puheterapeuttien kanssa.






Vuoteeni kuului näiden kohokohtien lisäksi hirveän paljon myös muuta, mutta kun liian harvoin blogia päivittää, kerralla ei voi sitä korvata! Olen kuitenkin iloinen jokaisesta vuoteen mahtuneesta kohtaamisesta, niillä jokaisella on ollut merkitystä. Kiitos siis sinulle, kenen kanssa olen saanut olla vuorovaikutuksessa, tavalla tai toisella. Kohdataan taas tänä vuonna 😊

Taina