Olen syksyllä 2017 kirjoittanut visuaalisista keinoista ennakoinnin tukena (Kuvat ja uusi arki), joita onkin hyvä muistutella mieliin jälleen näin lomien jälkeen. Tällä kertaa haluan kuitenkin jakaa pari esimerkkiä piirtämisestä.
Esimerkki 1
Perheen esikouluikäiselle lapselle uudet tilanteet olivat äärimmäisen jännittäviä. Jännitys näkyi siten, että kivoistakin jutuista oli helpompaa kieltäytyä kokonaan kuin voittaa itsensä. Lomien tai muiden taukojen jälkeen harrastusten pariin palaaminen saattoi olla myös tällainen jännittävä tilanne.
Eräänä syksynä ensimmäiset harjoitukset olivat jo jääneet jännityksen vuoksi välistä, toisen kerran edellä perhe otti piirtämisen avuksi. Esikoulusta kotiin tullessa lapsi oli jo ilmoittanut, ettei halua lähteä harjoituksiin. Perheen äiti kuitenkin halusi kokeilla piirtämistä tilanteen helpottamiseksi. Sitä oli harjoiteltu jonkin verran aikaisemminkin, joten äiti ajatteli piirtämisen helpottavan lapsen kanssa käytävää keskustelua. Kuvaan piirrettiin puheen rytmissä nopea päivällinen, harrastusrepun pakkaaminen, automatkalla nähtäviä asioita, mahan pohjassa jännityksenä tuntuvat perhoset sekä mielen myllerrys, toiminta harrastuksen alkaessa, kotimatkalla harrastuksesta juttelut sekä kodin iltatoimet iltasatuineen kaikkineen. Esikoululainen oli äidin piirrettyä edelleen sitä mieltä, että hän ei harrastukseen lähde. Hän jopa rypisti äidin piirroksen ja heitti sen roskiin. Tarjottu ruoka kuitenkin maittoi, ja äiti sai apua harrastusvälineiden pakkaamiseen. "Okei, mä voin pakata tän ja tulla sinne, mut tunnille en mee!", tuumasi lapsi. Piirrettyyn kuvaankaan ei enää palattu.
Äidin onneksi harrastusryhmän ohjaaja oli taitava. Hän onnistui juttelemaan lapsen kanssa jännityksestä ja itsen voittamisesta. Niinpä vain lapsi meni muiden mukana harrastukseensa ja kotimatkalla äiti oli kysynyt, muistaako lapsi, mitä tähän kohtaan oli piirretty. Lapsi muisti, että sai kertoa, mikä oli ollut kivaa. Ja hän kertoi, että ohjaajan juttelu jännityksestä oli ollut parasta, sillä muitakin lapsia oli jännittänyt. Vielä kotona illalla lapsi kysyi äidiltä: "Minkä iltasadun sä piirsit siihen kuvaan?" Tämä äiti ja koko perhe olivat kovin ihmeissään, että piirros jäi niin hyvin lapsen mieleen, vaikka itse piirtämistilanteessa vaikuttikin siltä, ettei lapsi siitä hyödy jännityksen poistamiseksi lainkaan.
Esimerkki 2
Pukemistilanteet ovat varmastikin yksi otollisimmista tilanteista hyödyntää piirtämistä arjen sujuvoittamiseksi. Päiväkotien siirtymissä piirtäminen saattaa joskus olla liian haastava menetelmä, kun aikuisten käsiä ei ole riittävästi. Sitä ei kannatakaan alkaa harjoitella silloin, kun hätä on käsillä, vaan leppoisammassa ilmapiirissä, jolloin keino tulee lapsille tutuksi. Kuvien kautta, piirrettyjen tai valmiiden, lapselle hahmottuu paremmin pukemisurakan vaiheet. Vaatevuori ei ehkä tunnukaan enää niin mahdottomalta valloittaa. Myös kotona piirtämisestä voi olla suuri apu kiireisissä aamuissa.
Tämän kuvan olen saanut eräältä äidiltä, joka totesi eräänä aamuna: "Miten vapauttavaa onkaan ollut, kun ei ole tarvinnut itse räyhätä ääntään käheäksi jatkuvalla hoputtamisella ja naputtamisella!"
Esimerkki 3
Itse olen käyttänyt piirtämistä paljon leikkiryhmien toiminnassa. Viime keväänä piirsimme lasten kanssa usein valkotaululle leikkiteemaamme liittyviä kuvia, joiden mukaan sitten kehitimme leikkiä eteenpäin. Valkotaululle piirtäminen motivoi lapsia valtavasti. Kaikki olivat innokkaita joko itse piirtämään jotain tai katsomaan aikuisen piirtämistä, ja saimmekin mahtavia ideoita leikkeihimme. Alla olevassa kuvassa leikimme uimahalliretkeä. Osaatteko tulkita kuvia, mitä kaikkea uimalassa teimme?
