Suujumppaa luonnossa

Menneenä viikonloppuna kiinnitin huomioni siihen, että aiemmin keltaisenaan lainehtineet voikukkapellot olivat muuttuneet puhallusharjoitusten taivaaksi. Viime päivien tuulet ovat hoitaneet oman osansa voikukan "höytyvien" levittämisestä, mutta ihan varmasti vielä löytyy puhallettavaa. Huulet siis vaan kunnolla tötterölle, ja puhallusharjoituksia tekemään!

Lorujen maailmaa!

Kun kerran loruttelun hyödyistä on suomalaista tutkimustulostakin saatavilla, jatketaan vielä samasta aiheesta.

Minä rakastan loruja! Niiden kielellistä nokkeluutta, taidokkaita sanakäänteitä, äänteillä leikkimistä ja rytmiä. Lorut ovat olleet aina tärkeä osa työtäni puheterapeuttina. Käytän loruja lasten kanssa touhutessa paljon. Näin olen tehnyt sekä omien lasten kanssa, yksilöasiakkaiden kanssa että myös yhteisöllisessä työssäni päiväkodeissa. Varhaiskasvatuksen henkilökunta, joka on kanssani työskennellyt esimerkiksi erilaisia ryhmiä vetäessäni, tietää varmasti tämän innostukseni  😊

Tämä Kili ja kissa -loru on vuosikausia toiminut vetämieni Kili-ryhmien aloitusloruna.
Lapset pitävät siitä, samoin aikuiset. Siinä on hauskat sanat, helppo rytmi ja se on mukavan lyhyt! 

Kuten sanottu, olen lukenut omille lapsilleni aina paljon loruja. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen runolelu on ollut yksi meidän suosikeistamme. Esikoiseni taaperoaikana syntyi myös tämä kuvitus yhteen kyseisen kirjan loruun:

Kotona käytännön tarpeesta syntyi myös kuvitus perinteiseen Maalari maalasi taloa -loruun. Lapseni yritti kovasti oppia ja muistaa lorun sanoja, mutta se tuotti vaikeuksia. Aloitimme yhdessä muistelemaan lorun sanoja, samalla piirtäen kuvitusta loruun:

Tämä kuva on paitsi ihana muisto sekä minulle että lapselleni - hän sitä edelleen ajoittain tutkii ja muistelee tilannetta - myös toiminut mallina koulutuksissani, joissa piirtämisestä, kuvankäytöstä ja kuvitetuista loruista puhun. Piirtäminen on erittäin hyvä työkalu vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin tukena!

Eräs suosikkilorukirjamme on ollut myös Tuula Korolaisen toimittama Hassut tassut:

Kirjassa on useampia hauskoja, humoristisia loruja ja runoja, joista yksi hauskimmista, vaikkakin kovin pitkä on Kaija Pispan kirjoittama Ötököiden huvipuisto.



Tämä loru on aivan liian pitkä siihen, että siihen olisi valmiit kuvat olemassa. Näkisin kuitenkin esim. puheen rytmissä piirtämisen oivaksi keinoksi visualisoida lorua.

Näin alkukesästä, säiden vihdoin lämmettyä myös ötököitä alkaa liikkumaan ulkona enemmän. Mikäpä olisikaan hauskempaa ötököiden pongausta kuin lorut! Eppu Nuotion Papu Piilokas - Ötökkäriimejä sisältää hauskoja runoja erilaisista ötököistä. Eipäs niissä ötököissä kovin montaa tuttua nimeä puheterapeutille sitten ollutkaan...

Tutkimustuloksia: Ennakointikyky vaikuttaa lapsen kielen kehitykseen

Helsingin yliopistossa on tehty tutkimusta liittyen pienten lasten sanantunnistukseen. Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä tehdyssä tutkimuksessa on saatu uutta tietoa siitä, miten jo 1-2-vuotiaiden lasten ennakointikyvyllä on yhteys sanojen oppimiseen.


Ennakointikyky vaikuttaa lapsen kielen kehitykseen
Tutkimustulokset vahvistavat sitä vuosikausia ollutta ajatusta, että lorujen lukeminen tukee kielen kehitystä. Loruihin oleellisena kuuluva rytmi ja riimittelyt ovat näitä ennakoitavia elementtejä, jotka siis saavat aivoissa aikaan reaktioita.


Meillä Hyvinkään puheterapeuteilla on esitietolomakkeessamme kysytty vanhemmilta lapsen kiinnostuksen kohteista rasti ruutuun menetelmällä. Yhtenä vaihtoehtona on kiinnostus loruihin. Tänä päivänä hyvin harva vanhempi valitsee tuota vaihtoehtoa. Usein jäänkin miettimään, onko todella niin, että lapset eivät ole kiinnostuneita loruista, vai eikö heillä ole ollut mahdollisuutta tutustua lorujen maailmaan? Itse epäilen jälkimmäistä. Onko meidän hektisessä arjessamme liian kiireistä lorutteluun? Onko isovanhempien rooli kansanperinteen ja lorujen eteenpäin viejinä on vähentynyt, kun he asuvat kaukana eivätkä ehkä hoida lapsenlapsiaan säännöllisesti? Ovatko lorut vähän poissa muodista?

Nyt siis myös virallisten tutkimustulosten valossa, lämmin suositus loruttelulle!

Varhaiskasvatuksen perhekeskukset ja yhteisöllinen puheterapia

Hyvinkäällä toimii kaksi avoimen varhaiskasvatuksen perhekeskusta, Pikku-Veturi ja Päiväpirtti. Pikku-Veturin toiminta täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta (mainos juhlista), Päiväpirtti on ollut toiminnassa parin vuoden ajan. Yhteisöllinen puheterapeutti on tehnyt yhteistyötä perhekeskusten kanssa koko niiden toiminnan ajan. Perhekeskusten toiminta-ajatuksena on tarjota lapsiperheille aktiivista ja mukavaa yhdessäoloa sekä mahdollisuus tavata muita vanhempia ja lapsia.


Hyvinkään perhekeskukset


Yhteisöllisen puheterapeutin yhteistyö perhekeskusten kanssa on näkynyt mm. säännöllisin vierailuin niin avoimen päiväkodin kuin vauvatreffien tapaamisissa. Tapaamisilla on saattanut olla jokin teema, esimerkiksi tukiviittomat tai suun motoriikan harjoittaminen, tai sitten puheterapeutti on ollut vanhempien tavattavissa ja keskustelemassa puheeseen ja kielenkehitykseen liittyvistä asioista. Myös erilaisia toimintapisteitä on ollut tarjolla. Esimerkiksi käsitteiden harjoittelun tueksi on pihalle toteutettu erilaisia tehtäviä aikuisen ja lapsen yhdessä tehtäväksi. Tämä materiaali löytyy Materiaalia-sivulta

Perhekeskusten toiminnassa on myös tärkeää matalan kynnyksen palveluiden tarjoaminen. Tämän vuoksi myös yhteisöllinen puheterapeutti on ollut mukana kehittämässä ja kokeilemassa erilaisia toimintamuotoja perhekeskusten kanssa. Tänä keväänä Pikku-Veturin vauvatreffeillä järjestettiin ensimmäistä kertaa kireään kielijänteeseen liittyvä tapahtuma.



Kielikoulun puheterapeutti Hanna Mäkinen lupautui mukaan vauvatreffeille jakamaan tietoa liian kireästä kielijänteestä ja sen vaikutuksista. Hanna on viime vuosien aikana hakenut koulutusta kielijänteistä ympäri maailmaa, alan huippuosaajilta. Hän tarjosi myös mahdollisuutta arvioida vauvan kielijännettä. Tapahtuma keräsi mukavan suosion ja hyvää palautetta. Toistakymmentä vauvaa äiteineen oli kiinnostunut myös kielijänteen arviosta, ja kyllähän sitä joillekin suositeltiin kielijänteen vapauttamista. Saadun palautteen perusteella tämän tyyppiselle toiminnalle, tiedottamiselle ja yhteistyölle on tarvetta. Jatkoa varmasti seuraa yhteisöllisen puheterapeutin ja Perhekeskusten yhteistyönä. Toki kielijänteestä voi keskustella puheterapeutin kanssa aina vierailujen yhteydessä.

Perhekeskus Päiväpirtti toimii pääasiassa ulkona, ja se sijaitsee keskellä historiallista Parantolanpuistoa, vuonna 1917 rakennetun jugend-vaikutteisen huvilan, "Piparkakkutalon" pihapiirissä. Paikka on hurmaava, ja yhteisöllinen puheterapeutti on useimmiten onnistunut vierailemaan paikalla hyvän sään aikaan. Vaikka kevät 2017 on säiden suhteen ollut kovin vaihteleva, osui viimeisimpään vierailuuni kaunis aurinkoinen sää. Tällä kertaa hyvien keskustelujen lisäksi pihalla oli mahdollista käyttää materiaalia luontoon liittyvien havaintojen tekoon. (materiaali)



Puheterapeutti bongaa kiviä. Merkki tauluun sen merkiksi.



Samaan aikaan pihalla toteutui myös erään asiakkaan kanssa yhteistyönä toteutettu suunnistus. Mahtavaa yhteistyötä, kun tämä äiti oli järjestänyt perheille mahdollisuuden tutustua suunnistusharrastukseen. Yhdessä tekemistä ja vuorovaikutusta parhaimmillaan!

Pihalta löytyi myös Kapteeni käskee -leikkitaulu, jonka käyttöön sai tarvittaessa opastusta sekä dedetysliukumäki.

Parasta lounasajan lähestyessä puheterapeutin mielestä kuitenkin olivat grillistä leijailleet tuoksut!

Yhteistyö perhekeskusten kanssa ja ammattilaisten jalkautuminen sinne, missä lapsiperheet ovat läsnä, avaa erinomaisia mahdollisuuksia sekä ennaltaehkäisevään työhön että myös matalan kynnyksen palveluihin. Kiitos tähänastisesta hienosta yhteistyöstä Nina, Kaisu, Eija ja Mira!


Terkuin,
Taina