R- ja s-vika - vika vai ominaisuus?
Kuunnelmassa nostetaan esille mm. se, että sillä on merkitystä, mitä ja miten harjoitellaan. Eri äänteitä varten on todella erilaisia harjoitteita, jotta harjoittelu tuottaisi tulosta. Aiemmissa kirjoituksissani on puhuttu suujumpasta eli suun motoriikan harjoittamisesta. Suujumppa onkin täysin eri asia kuin äänteiden harjoittelu tai peräti äännevirheiden korjaaminen. Suujumpalla on kuitenkin mahdollista kehittää ja vahvistaa lasten tietoisuutta omasta suun ja kasvojen alueestaan sekä jopa parantaa motorisia perusvalmiuksia, jotka ovat selkeän suomenkielen artikulaation taustalla.
Mutta. Onko sillä sitten niin kauhean paljon väliä, miten sen L:n, S:n tai R:n tuottaa? Viime kädessä ei varmastikaan ole. Enemmän on väliä sillä, miten lapsi, tai aikuinen, oman tapansa puhua kokee. Mikäli äännevirheet häiritsevät itseä tai niistä on sosiaalista haittaa, toki äänteet on suositeltavaa harjoitella kuntoon. Vahvalla itsetunnolla varustetulle koululaiselle tuskin on suurta haittaa siitä, että hänen "ärränsä" on tyylikäs "ranskalainen" R.
Aina tulisi kuitenkin muistaa, että äännevirheiden taustalla voi joskus olla myös rakenteelliset tai muut syyt. Tämä tausta olisi hyvä tarkistaa, riippumatta siitä "haittaavatko äännevirheet itseä". Esimerkiksi kireällä kielijänteellä voi olla myös muita paljon suurempia vaikutuksia kuin pari äännevirhettä. Kireä kielijänne voi vaikuttaa esim. syömisen turvallisuuteen, purennan kehittymiseen, nukkumiseen.
Joten annetaan ässien suhista ja ärrien päristä ihan miten vain, kunhan pidetään mielessä myös muut seikat 😊
Tänään ja huomenna yhteisöllinen puheterapeutti ohjaa puheterapialasten vanhempia suun motoriikan harjoittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti