Helsingin yliopistossa on tehty tutkimusta liittyen pienten lasten sanantunnistukseen. Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä tehdyssä tutkimuksessa on saatu uutta tietoa siitä, miten jo 1-2-vuotiaiden lasten ennakointikyvyllä on yhteys sanojen oppimiseen.
Ennakointikyky vaikuttaa lapsen kielen kehitykseen
Tutkimustulokset vahvistavat sitä vuosikausia ollutta ajatusta, että lorujen lukeminen tukee kielen kehitystä. Loruihin oleellisena kuuluva rytmi ja riimittelyt ovat näitä ennakoitavia elementtejä, jotka siis saavat aivoissa aikaan reaktioita.
Meillä Hyvinkään puheterapeuteilla on esitietolomakkeessamme kysytty vanhemmilta lapsen kiinnostuksen kohteista rasti ruutuun menetelmällä. Yhtenä vaihtoehtona on kiinnostus loruihin. Tänä päivänä hyvin harva vanhempi valitsee tuota vaihtoehtoa. Usein jäänkin miettimään, onko todella niin, että lapset eivät ole kiinnostuneita loruista, vai eikö heillä ole ollut mahdollisuutta tutustua lorujen maailmaan? Itse epäilen jälkimmäistä. Onko meidän hektisessä arjessamme liian kiireistä lorutteluun? Onko isovanhempien rooli kansanperinteen ja lorujen eteenpäin viejinä on vähentynyt, kun he asuvat kaukana eivätkä ehkä hoida lapsenlapsiaan säännöllisesti? Ovatko lorut vähän poissa muodista?
Nyt siis myös virallisten tutkimustulosten valossa, lämmin suositus loruttelulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti